Tämä on asia, minkä kanssa painivat niin aloittelijat kuin kokeneemmatkin treenaajat. Syitä tähän voi olla monia, koska kehittyminen on melko monimutkainen resepti. Syitä voi olla monia ja niitä voisi listata vaikka maailman tappiin saakka. Tässä keskityn kuitenkin yhteen isoon jarruun kehityksessä. Ei... se ei ole ravinto, vaan mentaalinen kapasiteetti.
Kuinka paljon olet valmis venyttämään omaa mukavuusaluettasi? Kuinka valmis olet tältä alueelta poistumaan ja kuinka usein? Mentaalinen kapasiteetti tarkoittaa myös harjoittelijan pyrkimystä kehittyä.
ALOITTELIJOILLA yleisin ongelma on se, että ei olla valmiita astumaan oman mukavuusalueen ulkopuolelle.
Alussa kehittyminen kuntosalilla ja missä tahansa fyysisessä aktiviteetissa on nopeinta, mutta nopeasti päädytään siihen pisteeseen, että omaa mukavuusaluetta on työnnettävä kauemmaksi. Tällöin mentaalinen kapasiteetti alkaa usein muodostumaan esteeksi. Tämä on myös yksi syy, miksi suosittelen aloittelijoille ammattilaisen käyttämistä apuna omissa treeneissään. Tällä ehkäistään sitä, että salille mennään vain vähän pumppailemaan tai hengaamaan. Hyvän treenarin avulla luodaan oikeanlainen treenikulttuuri jo alusta alkaen.
KOKENEEMMILLA TREENAAJILLA mentaalisen kapasiteetin kehitys on myös kehityksen edellytys. Kokeneemmat treenaajat pystyvät yleensä kyllä puskemaan itseään mukavuusalueen ulkopuolella ja siirtämään sitä kynnystä. Ongelmat alkavat yleensä silloin kun tulee takapakkia. Loukkaantuminen, sairastuminen tai hetkellinen tasanne saattaa tappaa motivaation. Jatkuva eteenpäin meneminen on haastavaa ja mitä pidemmälle pääsee, niin sitä vaikeammaksi se tulee. Pitkälle ehtineillä mentaalisen kapasiteetin kehitys onkin ajan mittaan enää ainoa kortti pakassa, varsinkin kun ikä alkaa painaa vastaan.
VINKKEJÄ aloittelijoille ja pidemmälle ehtineille mentaalisen kapasiteetin kehittämiseen.
1. Psyykkaa itsesi ennen treenejä. Ala valmistautua treeniin päivän mittaan. Tiedä mitä menet tekemään ja miksi menet sitä tekemään.
2. Aina ei voi treenata all out balls to the wall – se on utopiaa. Valikoi treenit ja rytmitä voimavarasi. Sitten kun päätät mennä täysillä, niin tee se.
3. Tehtyäsi kovan treenin (ainakin omasta mielestäsi), reflektoi sitä jälkeenpäin. Kysy itseltäsi ”miten meni noin niin kuin omasta mielestä?”. Annoitko kaikkesi? Paransitko jotain edellisestä kerrasta? Menitkö selvästi mukavuusalueen ulkopuolelle?
4. Rytmitä treenaamistasi kevyemmilläkin treeneillä. Tähän on olemassa ihan fysiologisetkin syyt, mutta myös mentaalisesti kevyemmät treenit auttavat palautumaan.
5. Muista, että jokainen treeni lasketaan. Aina ei pysty luomaan optimaalisia olosuhteita treenaamiseen ja aina ei irtoa vaikka kuinka päättäisi. Silloin on hyvä muistaa, että silti jokainen treeni lasketaan – jopa ne huonotkin.
6. Pidä koko ajan kristallin kirkkaana, että miksi sinä treenaat. Tämä on tärkein. Miksi pistät aikaa, vaivaa ja rahaa johonkin suoritukseen? Mitä se antaa sinulle? Miksi teet sitä? Jokaisella treenaavalla on olemassa vastaus tähän. Pidä tämä kirkkaana mielessä, niin silloin ei tarvitse käydä itsensä kanssa jatkuvaa keskustelua, varsinkin niiden kovien treenien aikana.
OMIA KOKEMUKSIANI
Tämä vuosi on ollut treenimielessä minulle todella haastava. Olosuhteet treenaamiseen eivät ole olleet todellakaan helppoja. On ollut vaikka minkälaista kremppaa kropassa ja flunssiakin mahtunut tähän vuoteen. Oman työn muuttuminen hetkellisesti fyysisemmäksi on myös vienyt veronsa treenaamiselta.
On ollut pakko vain hyväksyä, että aina työpäivän jälkeen ei ole vain jaksanut enää omaa treeniä, tai sitten se kova jalkapuntti on täytynyt vaihtaa kävelylenkkiin tai foamrolleriin. Itselle tämä on ollut kova paikka hyväksyä. Myöskin se, että melkein koko vuosi on mennyt treenatessa ja soveltaessa ohi vammojen. Siinä sivussa on täytynyt myös opetella uudessa työssä tarvittavia taitoja (olen siis toiminut sisäsurffi- ja köysipuisto-ohjaajana).
Oma mentaalinen kapasiteetti treenaamiseen on kuitenkin ollut hyvä ja se työ näkyy nyt. Tästä vuodesta huolimatta en ole mennyt juurikaan taaksepäin, vaan olen onnistunut säilyttämään asemat kohtuullisen hyvin. Olen mennyt eteenpäin edelliset 16 treenivuotta ja nyt on ensimmäinen vuosi kun eteenpäin ei mennä.
Kollegani Saara kysyi minulta tässä jokin aika sitten hyvän kysymyksen: ”täytyykö aina mennä eteenpäin?”. Tämä kysymys osaltaan pysäytti minut, koska se sisälsi syvää viisautta. Kaikkia osa-alueita tarkastellessa jatkuvaa kehitystä ei ole. Ensimmäistä kertaa elämässäni pystyn hyväksymään tämän, ilman että se aiheuttaisi minulle ahdistusta tai pettymystä. Tämä on osoitus siitä, että tänä vuonna onkin menty eteenpäin – mentaalisesti nimittäin.
En ole kuitenkaan koskaan lopettanut tai antanut periksi fyysisestikään, koska minulla on ollut kirkkaana mielessä se, miksi minä treenaan. Se on kantanut koko vuoden ajan läpi huonojenkin hetkien. Minä treenaan koska se on minulle voimaannuttava kokemus. Treenaaminen antaa minulle terveyttä, itseluottamusta, kokemuksia ja hyvännäköisen kropan. Näistä asioista en ihan helpolla päästä irti.
Mikä on sinun syysi treenata?
- Samu
