Oma suhtautumiseni herkkuihin ja herkutteluun...
Oma suhtautumiseni ravintoon ylipäätään on hyvin dualistinen. Tykkään terveellisestä ruuasta, mutta myös hyvästä ruuasta ja herkuista (kukapa ei), ja nautin niistä säännöllisesti. Tästä huolimatta en vahtaa kaloreita ollenkaan. Seuraan painoani – mutten neuroottisesti - ja nykyisin vielä enemmän seuraan omaa kuntoani. Niin kauan kuin peilikuva miellyttää (keskivartalon osalta), niin kalorit on ok.
Keskityn enemmän siihen, minkälaista syömäni ruoka on laadultaan ja kiireellisestä arjesta huolimatta pyrin tekemään mahdollisimman hyviä valintoja. Tärkeintä minulle ravinnossa on se, että saan kaiken tarvitsemani siitä ja pysyn terveenä. On ollut kiva huomata, että liikunnallisella ihmisellä on kyllä ihan hyvin liikkumavaraa ravinnossa. Itse toimin tällä hetkellä personal trainerina ja ohjaan sisäsurffia (kirjoitan tästä jutun myöhemmin). Varsinkin tuo jälkimmäinen on hyvin fyysinen työ ja kaloreita palaa. Satunnaiset ylisyöntipäivätkään eivät ole millään tasolla näkyneet kropassani.
... entäs herkujen korvikkeet?
Tästä pääsenkin itse asiaan. Olen aina ihmetellyt, kuinka isot markkinat ovat ns. ”terveellisillä” vähäkalorisilla herkuilla, eli fitness-herkuilla. Tähän kategoriaan menee proteiiniletut, proteiinivanukkaat, proteiinisipsit yms. Markettien
tuotehyllyjen sijoittelusta voi usein hyvin päätellä kyseisten tuotteiden
menekin: hyvä näkyvyys kertoo, että ne eivät kauaa hyllyillä vanhene.
Olen kokeillut näitä tuotteita, mutta en ole löytänyt niistä merkitystä itselleni. Jos minä herkuttelen, niin teen sen sitten ihan aidosti sokerilla ja rasvalla, koska makuelämys on mielestäni huomattavasti tyydyttävämpi. Turha kusettaa itseään. Jos tekee mieli herkkua, niin sitten maltilla vaan oikeaa tavaraa. Tämä on ollut aina oma neuvoni, niin fitnessihmisille kuin painonhallinta-asiakkaille. Kunnon pannukakku hillolla ja kermavaahdolla varmasti jättää paremman tuntemuksen, kuin joku proteiini-esanssi-aromi-stevioglykosidi-korvike. Ymmärrän kuitenkin sen, että esim. (kisa)dieetillä ollessa nämä voivat tulla tarpeeseen pahimpaan makean nälkään.
P E R U S T E L U T
- Liikunnallisesti aktiivisen ihmisen ei ole mitään järkeä hermoilla kaloreiden kanssa. Jos liikut ja syöt maltilla herkkuja, teet hieman painoseurantaa (1 kerta viikossa) - niin ei pitäisi olla hätää.
- Aito herkku on useimmiten terveellisempi vaihtoehto.
- Kykenemättömyys syödä jotain ruokaa, jota oikeasti tekee mieli (ilman morkkiksia), on minusta merkki jonkinasteisesti ongelmasta henkilön suhteesta ruokaan. Eli puhutaan jo jonkinasteisesta syömishäiriöstä.
Lopuksi haluan sanoa, että en täysin lyttää kyseisiä herkkukorvikkeita. Dieetillä ja tiukan painonpudotusprojektin aikana ne voivat olla ratkaisevia motivaation kannalta pahimman makean nälän yllättäessä. Ohessa on painonpudotuksesta kiinnostuneille aikaisempia kirjoituksiamme:
- Samu
