Mikä on liikaa ja mikä ei?
Jokaiselle meille on jokin asia, joka on muita asioita merkityksekkäämpi. Toisille se voi olla menestyminen työelämässä, toiselle taas itsensä kehittäminen. Faktaa on se, että ihmiselle on pyrkimys kehittää itseänsä. Oli se sitten mikä tahansa osa-alue elämässä.
Itselle tuo erittäin tärkeä asia on liikunta ja urheilu ylipäätänsä. Haluankin lähestyä tätä asiaa siltä kannalta, milloin jonkin asian suorittaminen ja tekeminen menee niin sanotusti yli ja mikä taas on optimaalisen onnellisen elämän ja urheilun yhdistämistä.
Ote omasta elämästä noin 3 vuotta sitten: Herään aamulla ennen koulua ja puen päälleni aikaisemmin illalla laittamani lenkkivaatteet. Suuntaan aamulenkille, jonka aikana koko ajan mietin mitä laitan aamupalaani: "Laitanko siihen marjoja ja pilttiä? Entä monelta minun pitää syödä lounaani, että ehdin kuitenkin kouluun, koska sinnehän on pakko mennä." Seuraa päähäni tuleva ajatus on "Milloin syön välipalani, että se on treeniin nähden optimaalisessa kohtaa? Mikä treeni minulla on? Kauanko voin treenata, että ehdin syödä optimaaliseen aikaan?"
Kotiudun aamulenkiltä ja kiiruhdan kouluun, koko päivä menee ihan sumussa, koska odotan vain treenejä ja sitä kuinka hyvin ne tänään pitää vetää. Koulu päättyy ja menen treenaamaan, jostain syystä treeni ei kulje. Menetän malttini. En voi ymmärtää miksi treeni ei kulje. Mietin sitä koko seuraavan päivän.
Kaikki pyörii treenaamisen, urheilun ja syömisen ympärillä. Näen toki ystäviä ja on minulla poikaystäväkin. Suurin osa energiastani menee kuitenkin treenaamisen miettimiseen ja treenaamisen suorittamiseen. Halu kehittyä, rakentaa omaa fysiikkaansa ja kilpaillakin on minulle kaikki kaikessa. Pyrin optimoimaan elämäni niin, että treenit ja elämäntapani menevät kaiken, kirjaimellisesti kaiken edelle.
Entä sitten, kun tulee vastoinkäymisiä. Ei. Ei. Ne eivät ole mahdollisia, koska olen optimoinut kaiken: levon, ruuan ja treenin. Miten voin tulla kipeäksi. Olen ottanut senkin huomioon. Otan vitamiinit. Lepään. En stressaa. Teen mindfullnesia ja vaikka sun mitä. Kerta kaikkiaan nyt on kaikki pilalla, kun en pysty optimoimaan tätä. Miten saan taudin pois. Tulen erittäin surulliseksi, kun en voi suorittaa elämääni. Ilman treeniä ei ole mitään.
---
Aika raffia tekstiä kirjoittaa näin muutaman vuoden jälkeen. Enkä voi enää juurikaan miltään osin samaistua näihin ajatuksiin.
Rakastan urheilua, liikuntaa, valmentamista ja fysiikan muokkaamista edelleen. Nykyään lähestyn asiaa vain täysin eri näkökulmasta. Urheilen ja treenan salilla, koska pidän siitä. Muokkaan kroppaani, koska haluan näyttää esteettisesti hyvältä.
Syön edelleen terveellisesti, mutta en kuluta siihen sen enempää ajatusta kuin sen, että ruokani on maistuvaa ja hyvälaatuista. Elämä on värikästä: välillä on juhlia ja välillä ulkomaanmatkoja. Niistä tulee nauttia.
Urheilu on minulle tärkeää, mutta ei kaikki kaikki kaikessa. Arvomaailmani on muuttunut, mutta se muutos tapahtui vasta, kun oli pakko. Kun tulee vastoinkäymisiä ja sinun pitää punnita edelliset valintasi ja sen, mihin ne ovat sinut tuoneet.
Vaikka nykyään rullaankin tätä elämää ja urheilua eri tavalla kuin ennen, ei se silti ole muuttanut tavoitteitani kilpailla. Tällä kertaa teen kaikki vain hieman erilaisella otteella. Mielenkiinnolla odotankin millaisen lopputulokseen tällä uudella asenteella pääsen. :)
1. Urheilu ohjaa elämääsi. Kaikki elämän menot sovitetaan urheilun ympärille, jos sinulla on jalkatreeni, ei ohjelmaan kuulu esimerkiksi hautajaiset tai puolison ystävien näkeminen.
2. Et missään nimessä voi arkena lipsua ruokavaliostasi ja syödä esimerkiksi palaa kakkua tätisi syntymäpäivillä.
3. Ruoat tulee syödä kellolleen 3 tunnin välein, jos et syö, katabolia uhkaa ja lihaksesi sulavat.
4. Ruokamäärien on täsmättävä täysin. Esimerkiksi 3 grammaa liian vähän raejuustoa tarkoittaa ABC-reissua kello 23.30 yöllä.
5. Et voi valvoa 23.00 myöhempään, koska anabolinen piikki tulee alkuyöstä ja sinun on nukahdettava ennen sitä.
6. Jos olet viikon poissa salilta, lihaksesi ovat tässäkin tapauksessa todennäköisesti sulaneet pois.
7. Treenejä ei jätetä väliin, oli tilanne mikä tahansa. Sinulla on kuumetta aamulla, mutta toki illalla voit treenata.
8. Nenäsi on tukossa ja kurkku kipeä. No ei se haittaa. Vähä kurkkukivun vievää tablettia kehiin, Buranaa ja nenäsuihketta ja ei kun salille.
9. Et voi soveltaa ohjelmaasi. Treeniliikkeet tulee suorittaa vain ohjelmassa olevassa järjestyksessä tai kehitystä ei tapahdu.
10. Kukaan ei saa kritisoida tekemisiäsi. Jos kritisoi, se tarkoittaa välitöntä poistoa kavereistasi Facebookista ja sitä ettet morjesta ko. henkilöä enää.
Tärkeintä urheilussa on sovittaa se sula soinnussa osaksi muuta elämää. Niin, että urheilu ei ole muusta elämästä pois, vaan luontainen hauska asia osana sitä. Tosissaan pitää olla tavoitteidensa kanssa, muttei koskaan totisesti! :)
- Saara
Jokaiselle meille on jokin asia, joka on muita asioita merkityksekkäämpi. Toisille se voi olla menestyminen työelämässä, toiselle taas itsensä kehittäminen. Faktaa on se, että ihmiselle on pyrkimys kehittää itseänsä. Oli se sitten mikä tahansa osa-alue elämässä.
Itselle tuo erittäin tärkeä asia on liikunta ja urheilu ylipäätänsä. Haluankin lähestyä tätä asiaa siltä kannalta, milloin jonkin asian suorittaminen ja tekeminen menee niin sanotusti yli ja mikä taas on optimaalisen onnellisen elämän ja urheilun yhdistämistä.
Go hard or go home!
Ote omasta elämästä noin 3 vuotta sitten: Herään aamulla ennen koulua ja puen päälleni aikaisemmin illalla laittamani lenkkivaatteet. Suuntaan aamulenkille, jonka aikana koko ajan mietin mitä laitan aamupalaani: "Laitanko siihen marjoja ja pilttiä? Entä monelta minun pitää syödä lounaani, että ehdin kuitenkin kouluun, koska sinnehän on pakko mennä." Seuraa päähäni tuleva ajatus on "Milloin syön välipalani, että se on treeniin nähden optimaalisessa kohtaa? Mikä treeni minulla on? Kauanko voin treenata, että ehdin syödä optimaaliseen aikaan?"
Kotiudun aamulenkiltä ja kiiruhdan kouluun, koko päivä menee ihan sumussa, koska odotan vain treenejä ja sitä kuinka hyvin ne tänään pitää vetää. Koulu päättyy ja menen treenaamaan, jostain syystä treeni ei kulje. Menetän malttini. En voi ymmärtää miksi treeni ei kulje. Mietin sitä koko seuraavan päivän.
Kaikki pyörii treenaamisen, urheilun ja syömisen ympärillä. Näen toki ystäviä ja on minulla poikaystäväkin. Suurin osa energiastani menee kuitenkin treenaamisen miettimiseen ja treenaamisen suorittamiseen. Halu kehittyä, rakentaa omaa fysiikkaansa ja kilpaillakin on minulle kaikki kaikessa. Pyrin optimoimaan elämäni niin, että treenit ja elämäntapani menevät kaiken, kirjaimellisesti kaiken edelle.
Entä sitten, kun tulee vastoinkäymisiä. Ei. Ei. Ne eivät ole mahdollisia, koska olen optimoinut kaiken: levon, ruuan ja treenin. Miten voin tulla kipeäksi. Olen ottanut senkin huomioon. Otan vitamiinit. Lepään. En stressaa. Teen mindfullnesia ja vaikka sun mitä. Kerta kaikkiaan nyt on kaikki pilalla, kun en pysty optimoimaan tätä. Miten saan taudin pois. Tulen erittäin surulliseksi, kun en voi suorittaa elämääni. Ilman treeniä ei ole mitään.
---
Aika raffia tekstiä kirjoittaa näin muutaman vuoden jälkeen. Enkä voi enää juurikaan miltään osin samaistua näihin ajatuksiin.
Rakastan urheilua, liikuntaa, valmentamista ja fysiikan muokkaamista edelleen. Nykyään lähestyn asiaa vain täysin eri näkökulmasta. Urheilen ja treenan salilla, koska pidän siitä. Muokkaan kroppaani, koska haluan näyttää esteettisesti hyvältä.
Syön edelleen terveellisesti, mutta en kuluta siihen sen enempää ajatusta kuin sen, että ruokani on maistuvaa ja hyvälaatuista. Elämä on värikästä: välillä on juhlia ja välillä ulkomaanmatkoja. Niistä tulee nauttia.
Urheilu on minulle tärkeää, mutta ei kaikki kaikki kaikessa. Arvomaailmani on muuttunut, mutta se muutos tapahtui vasta, kun oli pakko. Kun tulee vastoinkäymisiä ja sinun pitää punnita edelliset valintasi ja sen, mihin ne ovat sinut tuoneet.
Tosissaan, muttei totisesti :)
Vaikka nykyään rullaankin tätä elämää ja urheilua eri tavalla kuin ennen, ei se silti ole muuttanut tavoitteitani kilpailla. Tällä kertaa teen kaikki vain hieman erilaisella otteella. Mielenkiinnolla odotankin millaisen lopputulokseen tällä uudella asenteella pääsen. :)
10 VAROITUSMERKKIÄ
että urheilusta on tullut sinulle pakkomielle. ;)
että urheilusta on tullut sinulle pakkomielle. ;)
1. Urheilu ohjaa elämääsi. Kaikki elämän menot sovitetaan urheilun ympärille, jos sinulla on jalkatreeni, ei ohjelmaan kuulu esimerkiksi hautajaiset tai puolison ystävien näkeminen.
2. Et missään nimessä voi arkena lipsua ruokavaliostasi ja syödä esimerkiksi palaa kakkua tätisi syntymäpäivillä.
3. Ruoat tulee syödä kellolleen 3 tunnin välein, jos et syö, katabolia uhkaa ja lihaksesi sulavat.
4. Ruokamäärien on täsmättävä täysin. Esimerkiksi 3 grammaa liian vähän raejuustoa tarkoittaa ABC-reissua kello 23.30 yöllä.
5. Et voi valvoa 23.00 myöhempään, koska anabolinen piikki tulee alkuyöstä ja sinun on nukahdettava ennen sitä.
6. Jos olet viikon poissa salilta, lihaksesi ovat tässäkin tapauksessa todennäköisesti sulaneet pois.
7. Treenejä ei jätetä väliin, oli tilanne mikä tahansa. Sinulla on kuumetta aamulla, mutta toki illalla voit treenata.
8. Nenäsi on tukossa ja kurkku kipeä. No ei se haittaa. Vähä kurkkukivun vievää tablettia kehiin, Buranaa ja nenäsuihketta ja ei kun salille.
9. Et voi soveltaa ohjelmaasi. Treeniliikkeet tulee suorittaa vain ohjelmassa olevassa järjestyksessä tai kehitystä ei tapahdu.
10. Kukaan ei saa kritisoida tekemisiäsi. Jos kritisoi, se tarkoittaa välitöntä poistoa kavereistasi Facebookista ja sitä ettet morjesta ko. henkilöä enää.
Tärkeintä urheilussa on sovittaa se sula soinnussa osaksi muuta elämää. Niin, että urheilu ei ole muusta elämästä pois, vaan luontainen hauska asia osana sitä. Tosissaan pitää olla tavoitteidensa kanssa, muttei koskaan totisesti! :)
- Saara
