Kielenpäällä Fitness

Saara:  

Tämä aihe tuli mieleeni nyt paljon vallalla olevista keskusteluista lähinnä fitnekseen liittyen. Eniten silmääni on pistänyt nämä provosoivat kommentit, kuten ”fitness on epäterveellistä” tai ”fitneksen ihanteet ovat vääriä nuorille”.

Ensinnäkin haluan ottaa tähän kantaa, koska minulla on henkilökohtaista kokemusta fitneksestä elämäntapana ja kilpailijana useamman vuoden ajalta. Olen kokenut lajin hyvät ja huonot puolet, mutta mitattaessa mitä jää viivan alle, hyödyt jäävät haittoihin nähden paljon suuremmiksi.

Fitness, mitä se on? Fitness tarkoittaa alun perin liikunnallista ja terveellistä elämäntapaa. Fitnessiä on kaikki liikunta ja urheilu yhdistettynä monipuoliseen terveelliseen ruokavalioon.  Fitnessiä voi harrastaa elämäntapana kuka tahansa. Elämäntapana fitnestä harrastavalla voi olla tavoitteina estetiikka ja fyysisen suorituskyvyn kehittäminen, yhdistäen siihen monipuolisen ja herkkuja sallivan ruokavalion. Tämä, jos mikä, olisi suotavaa meille jokaiselle: kehittää aerobista kuntoansa, kehittää lihasvoimaa ja siinä sivussa muokata kroppaansa haluamaansa malliin. Elämäntapana tällainen on monia terveyshyötyjä tuottavaa.

Kuntoni kisakauden ulkopuolella = elämäntapafitness

Fitnessin harrastaminen kilpailumielessä on hieman toinen asia. Fitness kilpailumielessä voi sekin olla aivan täysin tervettä. Kehityskaudella Fitness ei eroa elämäntapa Fitnessistä juurikaan. Syödään monipuolisesti ja riittävästi ravintoa herkkupäiviä unohtamatta.

Kilpalavoille tähtäävään tulee kuitenkin kehittää fysiikkaansa kilpailulajinsa kriteerin mukaisesti. Esimerkiksi Bikini Fitneksessä fysiikka tulee muovata lajin kriteereiden mukaisesti ja tavoitella harjoittelussaan pyöreitä olkapäitä, pyöreitä reisilihaksia ja kapeaa vyötäröä(tämä on osin kilpailijan rakenteen määräämä).

Suurin keskustelua aiheuttava aihe on kilpailudieetit, joista liikkuu toinen toistaan villimpiä juttuja. Todellisuudessa nämäkin voidaan järkevän ohjelmoinnin avulla toteuttaa aivan terveellisesti. Kilpailukausi tulee järkevästi ohjelmoida etukäteen ja siihen pitää pystyä myös reagoimaan tilanteen ja henkilökohtaisten reaktioiden mukaan.  Kilpailudieetti ei ensimmäisien kuukausien aikana juurikaan eroa kehityskaudesta. Ainoastaan ruokamäärät hieman vähenevät. Kilpailudieetti tulisi harjoitusmäärien kanssa ohjelmoida niin, että kun dieetti etenee, harjoitusmäärät vähenevät, mutta intensiteetti edelleen säilyy hyvänä. Virheellistä ohjelmointia on nostaa treenimääriä ja intensiteettiä kun energiamäärät pienenevät. Tähän tulisi enemmän puuttua nykyisessä kehonrakennus- ja fitnessvalmennuksessa. Viimeisinä kuukausina ei pystytä lihasta enää kasvattamaan.

 

Kisakuntoni 2013 = kilpafitness

 
Toinen asia on palautuminen näistä kisadieeteistä. Kisadieetin jälkeen palautumisjakso tulee myös erikseen ohjelmoida vuosisuunnitelmaan. Kisojen jälkeen energiamääriä tulee maltillisesti nostaa kehityskauden tasolle. Treenimäärien tulee ensimmäisien viikkojen aikana olla vähäisempiä ja kuormittavuudeltaan normaalia kevyempiä. Niin sanotuilla naturaaliurheilijalla ei ole tutkimuksissa pystytty todistamaan anabolista ikkunaa eli reaktiota, jossa lihas kasvaisi helpommin heti tällaisen kovan kisadieetin jälkeen. Päinvastoin näin kuormitetaan kroppaa äärimmilleen ja palautuminen hidastuu.

Jokainen kilpaurheilulaji tuo mukanaan omat riskinsä ja ne jokainen kilpaurheilija itse tiedostaa hommaan ryhtyessään. Aina kun lähdetään terveysliikunnasta kilpaurheilun puolelle myös riskit hieman kasvavat. Fitnessissä kilpaileminen ei kuitenkaan pilaa terveyttäsi. Suorituskykyäsi ja henkistä kapasiteettiasi se kuitenkin koettelee. Järkevästi ja oikein toteutettuna riskit eivät ole kuitenkaan hyötyjä suurempia. En näe mitään estettä Fitnessissä kilpailemisessa oikein ohjelmoituna(eli ei liian tiheästi dieettejä putkeen).

Tässäkin asiassa suosittelen etsimään itselle sellaisen valmentajan, joka on alansa monipuolinen, rautainen ammattilainen ja kohtelee valmennettaviaan yksilöinä. Näissä lajeissa ei ole varaa tehdä valmennusta suurena massatuotantona.

Samu:  
Fitness elämäntapana - Alun perin todella hieno ajatus. 

Täähän on sellainen asia mistä on nyt viimevuosina keskusteltu ja mitä on puitu niin netissä kuin lehdistössäkin oikein perusteellisesti. Luin tässä taas yhden raflaavan kirjoituksen fitneksen vaaroista ja kirouksesta. Rankasti lyhennettynä artikkelissa otettiin voimakkaasti kantaa siihen, että miten nykyfitness on vääristänyt kauneusihannetta ja ajattelua siitä, mikä on terveellistä.

Mä itse näen fitneksen edustavan seuraavia asioita: terveys, liikunnallisuus, hyvät elämäntavat, terveellinen ruokavalio, sekä ”näytetään hyvältä eli ollaan esteettisiä” ja ”treenataan ja käytetään sitä fysiikkaa”. Noin mä itse ainakin elän ja minusta nuo edellä mainitut asiat ovat erittäin hyviä. Olen sitä mieltä, että nämä ovat olleet fitneksessä se alkuperäinen idea. 

Tässä on mun yksi versio fitneksestä - melonta, mieletön keskivartalotreeni

Koen, että mulla on varaa kirjoittaa tästä aiheesta, koska käsittelen samalla tässä omaa elämäntapaani. (Ja osin omaa ammattiani.) Mä tykkään treenata - en pelkästään salilla vaan muutenkin -, ja mulle estetiikka ja kropan suorituskyky ovat yhtä tärkeitä. Tämä on ehkä se, mikä erottaa minut urheilijoista. Mun treeni ei tähtää pelkästään siihen, että olisin mahdollisimman hyvä jossain lajissa. Osa omasta treenistäni on suorituskykyä, osa hauskanpitoa ja osa estetiikkaa. Pyrin syömään mahdollisimman terveellisesti, nauttien kuitenkin ruuasta. Syön siis kyllä herkkujakin ja olen niille todella perso, mutta syön niitä sen verran, että terveyteni tai ulkonäköni ei kärsi näistä nautinnoista. Hmm.. siinä se ehkä oli pähkinänkuoressa. Ei se ole tuon vaikeampaa määritellä fitnestä elämäntapana. Loppuun sanon, että en ole koskaan kilpaillut fitneksessä eikä toistaiseksi moiseen ole aikomustakaan. Kerran olen puskenut dieetin läpi yksiin kuvauksiin, halusin nähdä ja kokea, että minkälainen kokemus se on ja miltä lopputulos näyttää.

 Kuvauksia varten tehdyn dieetin tulos, eikä pysyvä tilanne mulle

Sitten on tää kilpafitness. Siinä tavoitteena on voittaa ja saada paras mahdollinen lavakunto. Se on se missä ei voida puhua enää terveellisestä toiminnasta. Minusta se on vain todella pieni osa koko jäävuorta. Valitettavasti se osa saa sen isoimman huomion, koska kisoja katsotaan ja niistä uutisoidaan. Tää on minusta harmi siinä mielessä, että juuri tuon asian takia todella suuri osa näistä fitneksen hyvistä puolista jää näkemättä. Syy miksi homma menee näin, on että ihmiset ovat kilpailun ja sensaation hakuisia. Jonkun pitää aina voittaa ja olla parempi kuin toiset. Jos fitness ois pelkästään noita terveellisiä elämäntapoja yms. arvoja mitä tuossa aikaisemmin mainitsin, niin ei se kiinnostaisi ketään. 

Syy miksi fitness puhuttaa niin paljon ja miksi ihmisiä kiinnostaa arvostella kyseistä lajia kovinkin sanoin on, että fitness on noussut osin määrittelemään meidän kauneusihannetta. Tämä väistämättä aiheuttaa ihmisissä kateutta ja puolustusreaktioita. Nuo arvot mitä tuossa alussa mainitsin – en usko, että kukaan näkee niissä mitään hirveen pahaa, vaan päinvastoin. Minusta ihmisten olisi hyvä tehdä ensin pientä itsetutkiskelua. (ja perehtyä ensin itse aiheeseen), ennen kuin menee sanomaan jonkun elämäntapaa ja toisten harrastusta vääräksi, kieroutuneeksi tai vaaralliseksi. Yleensä kirjoituksissa näkee sen, että koko fitness on lyöty samoihin kansiin ja samaan lokeroon. Tämähän nyt on aivan sama kun vaikka ihminen ajettuaan Ladalla: ”kaikki autot on hitaita”. Ok.. no vertaus ei ehkä ollut paras mahdollinen mutta you catch my drift.

Sen sijaan, että vastustaa jotakin – mikä ei yleensä johda mihinkään hyvään - olis paljon parempi edistää sitä omaa juttua.